Karlbystä purjehdittiin erittäin kevyessä kelissä Utöseen jonne saavuttiin klo 14.00 ja satama oli aivan täynnä, viimeistä paikkaa myöden. No meille se sopii mehän mennään på svaj :) Oli hieno olla ankkurissa Utön edustalla, iltaaurinko viimeiseen asti ja vesi edes hiukan puhtaampaa kuin satamassa jossa oli niin paljon levää ettei vettä edes nähnyt ja haju oli sanoinkuvailematon. Ankkurissa ollessa meni 2 venettä kiville sataman edustalla kun hakivat ankkuripaikkaa, aika kolina vaikkei vauhtia ollutkaan kuin vähän. Käytiin kaupassa bunkraamassa ja jäätelöä hakemassa.
Utöstä purjehdittiin taas todella kevyessä kelissä Trunsöseen, meidän yhteen lempipaikoista. Matkalla otin muutaman kuvankin jollasta kun kryssittiin kevyessä kelissä eteenpäin. Trunsössä oli todella paljon levää. Grillattiin ylhäällä kalliolla ja saunottiin illalla. Harmillista tuo levä ja varsinkin nyt kun olisi kiva päästä uimaan kun on tämä ilmakin "hiukan" kuumaa.
Trunsöstä lähdettiin aamulla kryssimään kohti pohjoista ja hitaan mutta määrätietoisen etenemisen jälkeen päädyttiin Aspöseen. Aspössä ollaan vissiin viimeksi oltu ehkä 15 vuotta sitten. Hiukan oli paikat muuttuneet muttei paljoa, veneitä oli kyllä paljon, satama oli jo klo 12 täynnä viimeistä paikkaa myöden, meidänkin kyljessä oli jo vene. Satamassa sattui läheltäpiti tilannekin kun Eivor tuli, joku oli ankkuroinut liian pitkälle ja Eivor ajeli ankkurin ylös ja kuin ihmeen kaupalla liina ei sotkeutunut Eivorin potkuriin vaan jäi kellumaan laivan perään. Kerroin tästä kansimiehelle joka vaan nauroi ettei ole ensimmäinen kerta, ei edes käynyt katsomassa liinaa vaan alus vaan muita mutkitta peruutti ulos satamasta, oli onni että tällä kertaa vältyttiin onnettomuudelta. Satamakapteeni kertoi illalla että on sattunut monta kertaa vastaava kun veneilijät ankkuroivat liian pitkälle ja liinat sotkeutuvat Eivorin potkuriin. Eivor ei tästä ole kärsinyt mutta monet kerrat on kuulemma knaapit revenneet veneiden kannesta. Harmillinen juttu. Aspössä käveltiin luontopolkua ja käytiin jätskillä ja ostettiin kalaa, saunaa ei edes yritetty varata mutta illalla kuulin etä vapaita aikoja oli kyllä, ei taida edes Suomalainen haluta saunaan kun on näin kuuma :)
Aspön satamassa aamulla oli pläkä ja toiveet purjehtimisesta eivät olleet kovin korkealla ja hiukan myös jännitti länteen johtava 2m väylä jota oli tarkoitus ajaa. vesihän oli -25cm ja Trafin väylä ohjeen mukaan varavettä on vähintään 10% väylän syvyydestä normaalivedellä mutta todennäköisesti kuitenkin enemmän. No tällä kertaa kaiku näytti alimmillaan 2,2m joten hiukan jäi vielä varaa :) mutta tultiin kyllä todella hiljaa. Selälle päästyämme näytti tuuli hiukan päätään ja päästiin 2m/s tuulessa kryssimään kohti pohjoista. Kohta kuitenkin tuuli kääntyi SW ja yltyi 3-4,8m/s jolloin oli jo tietty genaakkeri heti ylhäällä ja 60 asteen suhteelliseen tuulikulmaan saatiin GPS näytölle 7.3 solmua vauhtia tuulen ollessa 4,8m/s. ihan kivasti asuntoveneelle. Kohta kääntyi väylä länteen ja jatkettiin kryssimistä kohti Konnugskärin upeaa luonnonsatamaa. Konnugskär on osa saaristomeren kansallispuistoa ja minusta yksi hienoimmista paikoista, upea paikka! Grillailtiin, uitiin ja löhöiltiin, kuumaa on, levää ehkä hiukan vähemmän kuin eilen. Illalla kiersin vielä jollalla saaren ympäri ja löysin monta hienoa satamapaikkaa lisää.
Konnugskäristä moottoroitiin Korpoströmiin bunkraamaan ruokaa ja vettä ja tyhjentämään septitankki. Kaupasta kun tultiin oli laiturilla surullisen näköisiä seiloreita, vesi oli Korpoströmistä loppu! tulee kuulemma 3 tunnin päästä lisää, onneksi me oltiin ehditty tankkaamaan ennen kaupassa käyntiä. Täältä matka jatkui moottoroiden, tiskiveden lämmitystä varten kohti Snäckön saarta jossa meillä on oma mökki, siellä on tarkoitus olla viikonlopun yli kunnes palataan takaisin kotiin. Vesi oli niin alhaalla etä meno toppasi metrin ennen laituria, ei päästy laituriin piti jäädä omassa rannassa luonnonsatamaan :) Ai että kyllä oma sauna maistui hyvältä, ei ollut ketään valittamassa että on liian kuuma tai saunavuoro liian pitkä, senkun antoi mennä vaan vettä kiville. Viikonloppu meni kivasti, kuumaa oli! Käytiin pulpettiveneellä vielä Stora hästössäkin katsomassa ja uudestaan Konnugskärissä kun tytöt ei viimeksi saaneet silittää lampaita, nyt niitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa ja vihdoin toiselta puolen saarta ne löydettiin, päästiin silittämään ja kaikki oli tyytyväisiä. Stora Hästö oli myös hieno paikka, näytti vaan siltä ettei purkkarilla pääse rantaan kuin ihan lahden suulla. Käydään joskus vielä koittamassa.
Sunnuntai iltapäivällä lähdettiin kohti kotia, pysähdyttiin vielä yhdeksi yöksi Brännskärin satamaan ja käytiin taas luontopolulla ja grillattiin kunnes maanantaina lähdetään kohti kotirantaa. Oltiin täällä viimeksi kun oli juuri uusi laituri tullut ja kaikki oli vielä rakenteilla, nyt on paikat jo hienossa kunnossa ja lisää tulee koko aika, tästä taitaa tulla uusi Gulkronan korvaaja.
Yhteenvetona matkasta voisi sanoa että kivaa oli tälläkin kertaa, monta uutta paikkaa, monta uutta ihmistä ja myös vanhoja tuttuja tavattiin. Purjehdusmatkailu on sellainen koko perheen touhuloma. Tällä kertaa ei saatu nauttia juurikaan kovista keleistä, enemmänkin kevyistä. Kiva välillä näinkin vaikka kyllä kait se purjehtimisen euforia tulee vasta juuri siinä kauhun rajamailla :) Viimeinen viikko saaristomerellä paljasti taas syyn miksi me lähdetään lomapurjehduksella pois täältä. Saaristomeri kun vaan on niin mahdottoman pieni paikka, jos oikeasti haluaa purjehtia on koko saaristomeri purjehdittu yhdessä pitkässä päivässä, mitäs sitten? kotiin takaisin vai? Meidän lomapurjehduksilla normi päivämatkat on ollut tyypillisesti 45-85nm mittaisia ja usein enemmänkin joten täällä ei vaan ole tilaa. Puhumattakaan ahtaudesta joka heinäkuussa valtaa meidänkin kauniin saariston, jos meinaa itselleen satamapaikan löytää pitää satamassa olla mieluiten ennen klo 12. Kieltämättä hiukan aamulla hymyilytti Jurmo - Utön vuoronvaihto siinä klo 10.00 aikoihin. helminauha meni molempiin suuntiin. Haluan kuitenkin muistuttaa että kaikesta huolimatta meidän saaristomeri on todella hieno paikka olla mutta meidän mielestä parhaimmillaan keväällä ja syksyllä, ei oikeen heinäkuussa. No onneksi itämerellä on tilaa ja kesälomalla kerkeää ihan hyvin koluamaan koko itämeren niin halutessaan ja saa purjehtia sielunsa kyllyydestä avomerellä. Avomerellä ei ole kiviä :)
Blogi jatkuu tästä eteenpäin viikonloppureissujen ja veneen tuunaamisen merkeissä, kiitos että jaksoitte lukea tänne asti :)
