Niin joka tarinallahan aina pitäisi olla kaunis alku ja loppu, äkkiseltään kun tässä Cascain satamassa istuessani aamupalan jälkeen koitan sitä alkua miettiä niin ainoa mitä tulee mieleen on kova vene kuume. No siihen tautiinhan ei ole vielä lääketiede löytänyt parannusta, ainoa lääke on ostaa se uusi vene. No ehkä tämä projekti alkoi jo viime vuonna kun oltiin jossain etelä itämeren satamassa ja sitloodasssa istuessani muita veneitä katsellessa rupesin miettimään josko meilläkin voisi vihdoin olla hiukan suurempi vene. Vanha vene oli Jeanneau sun light 30 ja varusteltu vaativaan matkaveneilyyn joka jostain ihmeellisestä syystä oli muodotunut meidän perheen harrastukseksi, mutta mutta se koko, ehkä sillä koolla sittenkin on merkitystä? monesti avomerellä isossa aallokossa rullatessa mietiskelin että olisikohan se suurempi vene sittenkin vakaampi ja mukavampi? Ei kai ajattelin ja koitin kaikin konstein pitää ajatusta poissa koska tiesin jo entuudestaan että jos sille taudille antaa jalansijan mielessään ei paluuta enää ole. No kaikista varotoimenpiteistä huolimatta se tauti sitten kuitenkin vaan iski koko kauheudessaan keväällä 2013. Illat meni nettiä selaillessa ja sähköposteja lähetellessä ja ajatukset juoksi. Yhtenä kauniina huhtikuun iltana se sitten löytyi, meidän uusi vene. Jo ensimmäistä kuvaa katsoessa huusin vaimolle että tules kattomaan meidän uutta venettä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä... ainoa ongelma oli että vene oli etelä Portugalissa ja sinne on pitkä matka :)
Seuraavana päivänä seuran telakalla juttelin Hannun kanssa ja kyselin josko Hannulla olisi intoa tulla mukaan venettä hakemaan, Hannu oli heti ajatuksesta innoissaan. Tämä tieto helpotti jo kummasti mieltä ehkä veneen voisi ostaa noinkin kaukaa jos on hyvä miehistö jolla veneen voisi purjehtia kotiin. Kaleville kun asiaa esitin oli hänkin heti mukana, Nonni nyt on erittäin hyvä miehistö kasassa ja eikun tosissaan venettä ostamaan ajattelin.
Lukuisten sähköpostien ja puheluiden jälkeen jätettiin alustava tarjous veneestä. Viikko meni eikä mitään kuulunut kun yksi kaunis lauantai ilta sähköpostiin tuli viesti että omistaja on hyväksynyt tarjouksemme. Sydän meinasi pompata kurkusta ulos kun ajattelin että ihan oikeasti meille on tulossa uusi vene. No seuraava yö meni kieriskellessä ilman unta, oli liikaa ajatuksia päässä. Seuraavana päivänä tilasin pikaisesti lentoliput Lissaboniin ja jo viikon päästä olin matkalla.
Lissabonin kentälle saapuessani vastassa oli Valter, paikallisen Jeanneau maahantuojan päällikkö jonka Mersulla ajeltiin etelä Portugaliin ja sieltä edelleen kohti Espanjan rajaa. Vene oli Espanjan puolella Isla Cristina nimisessä paikassa. Veneelle saapuessamme vettä tuli kaatamassa ja ilma +14C ei mikään veneen katsomis keli, myyjän painajainen. No jo laiturilta näin ettei vene ollut siinä kunnossa kuin oli ollut puhetta, lazybag oli rikki, sprayhood oli rikki, vene oli todella likainen melkeen kannella kasvoi sammalta. omistajan sairastuttua vene on seissyt monta vuotta käyttämättömänä ja sen kyllä huomasi. Ulkopuoli eli erittäin likainen mutta ei kulunut. Venettä tutkittiin koko iltapäivä ja käytiin vielä purjehtimassakin, heh purjeet oli sammaleesta vihreät :) Mutta se tunne se fantastinen tunne kun olet ison ruorin takana purjehtimassa atlantin aalloilla sitä ei edes vihreät purjeet voi viedä pois. Minulle tuli heti sellainen hoiva vietti, tämä vene ansaitsee omistajan joka haluaa pitää siitä hyvää huolta. Illalla kun ajeltiin takasin Lissaboniin en muuta ajatellutkaan kuin venettä ja mitä seuraavan päivän neuvotteluissa tapahtuisi, olisiko meillä vene vai jatkuisiko vielä etsintä.
Seuraavana aamuna kävelin hotellilta Marine Estrellan toimistolle rantaa pitkin ja katselin kuinka atlantin aallot löivät rantaan ja suunnittelin taistelu strategiaa, selväähän oli että alustava tarjous ei ole enää voimassa vaan neuvottelut alkavat uudestaan. Toimistolle saapuessani oli Valter iloisen reippaana jo vastassa. 12h neuvotteluiden, lounaan ja päivällisen jälkeen oli lopputulos selvä , meillä on uusi vene!
Nyt alkoi armoton valmistelutyö jotta vene saataisiin kotiin, oli lentolippujen tilaamista vakuutusten ottamista yms paperi työtä no kaikki saatiin tehtyä ja vihdoin 31.5.2013 aamuyöstä istuttiin Hannun kanssa autossa nokka kohti helsinki - Vantaan lentokenttää. Tunteet olivan pinnassa, kaikki se stressi matkan valmisteluihin liittyen ja onneksi helpottavana tietona että vanha venekin oli jo myyty.
Ainiin se vene...
Vene on Jeanneau Sun Odyssey 36i vuodelta 2007 ja nimi on Adriana. Matkamme edistymistä voi seurata www.marinetraffic.com sivulta ja laittaa Vessel kohtaan veneen nimen ADRIANA ja valitsee listalta veneen jonka MMSI loppuosa on 760.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti