Aamulla Kalevi ja Hannu vaihtoivat koneeseen öljyt ja suodattimen ja käytiin kävellen katsomassa tankkaus mahdollisuuksia toisessa satamassa ja samalla syötiin paikallisen pursiseuran yläkerran ravintolassa 3 ruokalajin lounas hintaan 9 eur / henkilö!
Itsellä ainakin oli hiukan perhosia vatsassa, oltiinhan lähdössä tähän mennessä pisimmälle legille. Edessä oli 360nm kuuluisaa Biskajanlahtea joka on kovasti tunnettu kovasta merenkäynnistään ja arvaamattomista säätilan muutoksistaan. Aamulla katsottiin sääennusteet ja jokainen ennusti etelänpuoleisia tuulia 5-12m/s eli ei paha keli. Nyt on paras mahdollinen hetki lähteä! Oli kuitenkin yksi ongelma, emme yrityksistä huolimatta olleet onnistuneet löytämään varakanistereita. No Hannu laiturilla kävellessä sattui juttelemaan Norjalaisveneen kipparin kanssa joka oli juuri roudaamassa kahta 25litran kannua ja kahta 2kg kaasupulloa roskikseen! Oli iloinen kun sai antaa ne Suomalaiselle veneelle. Aika tuuri! No eikun köydet irti ja tankkaamaan.
Tankkaamassa ennen Biskajalle lähtöä
Se on menoa sit, seuraavan kerran köydet maihin Ranskassa.
Mukavassa sivumyötäisessä kohti Ranskaa
Purjehdus sujui ensimmäisen vuorokauden mukavasti sivumyötäisessä 8-14m/s tuulessa ja vauhtia oli parhaissa surffeissa yli 12solmua keskimäärin nopeus oli 7-8 solmua eli kovaa mentiin ja kaikki näytti hyvältä. Maanantai illalla alkoi kuitenkin tuuli nopeasti nousta ja oli hetkessä 18m/s ja nousi edelleen kiihtyvällä tahdilla samalla kun pimeys alkoi painua päälle. Aallokko kasvoi myös kovaa vauhtia ollen jo talon korkuista. Yöllä tuuli nousi jo 25m/s ja 3:00 laitettiin vene piihin makaamaan ja odotettiin sään rauhottumista. klo 6:30 kömmin ulos ja käänsin taas veneen oikeaan kurssiin, tuuli oli laantunut 16-17 m/s. Tuuli laantui päivän mittaan ja pysytteli 10-12 m/s koko loppu matkat. Perillä Camaret Sur Mer oltiin keskiviikko aamuna klo 5:00
Pitää kyllä sanoa että maanantain ja tiistain välinen yö oli ikimuistoinen, varmasti jokaiselle meistä. Se että myrsky yllättää saaristossa ei välttämättä ole iso ongelma, koska silloin on yleensä mahdollista mennä saaren taakse suojaan. Nyt oltiin kuitenkin keskellä Biskajanlahtea ja mitään mahdollisuutta suojaan ei ollut, oli vain otettava mitä tulevan pitää. Kokemus oli pysäyttävä, hetken jo yöllä ajattelin että tämähän on oikeasti vaarallista. Loppujen lopuksi vene ja miehistö selvisivät erittäin hyvin koettelemuksesta ja kuten sanonta sanoo, se mikä ei tapa vahvistaa.
Koko ylitykseen meni 2 vuorokautta ja 12h
Onnellisesti taas maissa, Camaret-sur-mer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti