lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pukki ja Mökki

Vene tarvitsi uuden pukin ja suojakseen mökin. Ja kun kerran minulla on tällainen persoonallisuus häiriö että kaikki tarvii itse tehdä niin eikun toimeen.

Pukki

Kävin telakalla mittailemassa muiden pukkeja ja niiden mittausten ja omien muutosten jälkeen luonnostelin ruutupaperille pukin mitat ja laskin tarvittavat materiaali määrät ja tietty pakolliset lujuus laskelmat :) Tämän jälkeen kävin hakemassa Tuulissuon teräsvarastolta tarvittavat materiaalit ja aloin toteuttaa suunnitelmaa. Onneksi on itsellä pieni konepaja jossa voi toteuttaa itseään, olla kuin pieni lapsi joka haluaa rakentaa leegoilla :)

Kaikki alkaa materiaalin hankinnalla, Tuulisuon rautavarastolta kasa rautaa kyytiin ja kohti pajaa
Aluksi pätkin kaikki osat valmiiksi ja niitä tulee yllättävän monta yhteen pukkiin. Saha lauloi monta tuntia.
Osa paloista valmiina
Sen jälkeen porasin kaikki reijät ja niitäkin tuli kyllä aika monta :)
Jokaisessa pystytolpassa monta säätöreikää jos kuitenkin joskus pukkia tarvii toiselle veneelle
Kokoonpano alkanut, hitsaamista riitti illaksi jos toiseksikin
Kokoonpano osastolla
Ja lisää hitsaamista...
Pintakäsittely osastolla, väriksi valitsin punaisen, ainakin löytää oman pukin telakalta :) Temalac 50 teollisuusmaalilla maalasin...
Valmis pukki kasattuna telakalla, venettä odottaen
 
 Mökki

Seuraavaksi kun vene oli nostettu ja oli pukilla odottamassa oli mökki. Sama toimintamalli, mittailin muiden mökkejä ja tutkin ratkaisuja ja niiden pohjalta taas ruutupaperille suunnitelma ja materiaalilaskut ja lujuus laskelmat :) Puutavaraa menee muuten yllättävän paljon tällaiseen kevyt rakenteiseen venekatokseen.  

Ruodelaudat
Tein pajan päätyyn jigin jossa naulapyssyllä naputin kaikki kattotuolit sarjavalmistuksella. Luonnollisesti ennen sitä sahasin kaikki palat valmiiksi.
Kattotuolit odottamssa lähtöä Saloon
Tolppien asennus alkamassa, työn nopean etenemisen kannalta on tärkeää että työergonomia on kohdallaan ja kaikki osat on hyvin käsillä ja mitä tärkeintä kaikki palat on tehty valmiiksi. Ihmettelyyn menee yllättävän paljon aikaa ja jos tällaisen mökin meinaa päivässä tehdä niin kaikki on syytä olla aika hyvin organisoitua.
Iltapäivällä alkoi jo mökki löytämään muotoaan. Klo 22 oli pressut jo päällä....
Kuten kaikissa projekteissa matkan varrella tulee aina uusia kehitysideoita ja hitsailin myöhemmin pukkiin lisää korvia joihin pulttasin sivutukia mökkiin. Ukot telakalla kun pelottelivat kovista tuulista ja mökkien rikkoutumisista. Hätävarjelun liioittelu on aina hauskaa... Ellei tämä mökki kestä, seuraavan teen raudasta :)
Lisätuet paikoillaan
 
Kaikenkaikkiaan kiva projekti. Minusta on aina kiva tehdä käsillään kaikkea ja aina ei ole edes motiivina rahan säästäminen vaikka yleensä näillä projekteilla saa hiukan säästöäkin aikaiseksi jos ei laske omalle ajalle hintaa. Ja suur kiitos ukoille telakalla avusta, ilman teidän apua ei projekti olisi päivässä onnistunut. KIITOS.

P.S

Kuten yleensä, ensimmäistä lankkua sahatessa paloi katkaisusirkkeli... No homma oli kesken, rautakauppa kiinni joten pakkohan se oli purkaa ja tutkia mikä sitä vaivasi. Ja löytyihän se vika vihdoin, moottorin käämitys oli palanut poikki, sain sen onneksi juotettua jatkopalalla kiinni takaisin ja homma pääsi jatkumaan.

Heti vaan vehkeet atomeiksi :)
Poikkipalanut käämilanka, pieniä onnistumisen iloja kun löytää vian ja saa sen vielä korjattuakin :)

Loppukausi 2014

Niin siinä sitten kävi tänäkin vuonna että blogin pito jäi loppukaudesta... No säästyipä kuvia ja juttuja tänne keväälle.Syksyllä tehtiin vielä monta hienoa reissua ja saatiinpa vihdoin uusi laivakoirakin pois nukkuneen Eetu koiran tilalle. Vene otettiin vedestä Marraskuun alussa ja odottaa nyt innokkaana uusia seikkailuja Salossa. Vene nyt vahattu ja pohja maalattu ja odottaa vain sopivaa ajankohtaa laskulle joka nyt ihan ilmoista kiinni. Kova tavoite olisi pääsiäisenä päästä perinteiselle kevään Utö reissulle, saa katsoa...

Tutka-ajoa sumussa. Otin muutaman kuvan tutkakurssin koulutusmateriaalia varten. Mielestäni paras ja turvallisin tapa ajaa tutkalla on pitää kartta ja tutkakuva vierekkäin ja molemman synkattuna samaan mittakaavaan. Tutkan overlay toiminnolla on aina riski että joku pieni tärkeä kaiku jää kartan aineiston "jalkoihin" ja näin huomaamatta. Voisin joskus tehdä tutkasta vaikka ihan oman artikkelin... Ja pieni mainos: Tervetuloa Salon Navigaatioseuran tutkakursseille, kurssin käsittää 2 päivän teoria koulutuksen ja 1 päivän käytännön harjoittelun oikealla veneellä oikealla merellä, ei missään simulaattorissa, ja tarvittaessa vaikka oppilaan omalla veneellä ja omalla tutkalla.
September open tapahtuman näytökset olivan vaikuttavia. Hieno syys tapahtuma Taalintehtaalla
Samassa yhteydessä järjestetään perinteinen Bruksrundan purjehduskilpailu johon lupautusin jo tänä vuonna osallistumaan.
Perinteinen SNS:n syys eskaaderi. Aamulla olin jo tunnetusti aika malttamaton ja mieli teki jo kovasti purjehtimaan mutta kanssa veneilijät taisivat arvostaa enemmän nukkumista kun laiturilla oli kovin hiljaista.
No vihdoin päästiin purjehtimaan ja ihan kivassa tuulessa slööriä kohti Bränskäriä jossa meillä oli sauna ja ruokailu varattuna. Hieno purjehdus, myrskyluodon maija soi ulkokaiuttimissa ripiitillä ja kova tavoite oli saada ennen meitä lähtenyt moottorivene kiinni. Melkein onnistuttiinkin lopullinen saapumis ero oli kovin pieni, ei oltu kuin muutama sata metriä enää jäljessä. Heh pakko lisätä perinteinen jossittelu: Jos matka olisi ollut pidempi oltais kyllä menty ohi :)
Uusi laivakoira, Jade kennel nimeltään Pieni Merenneito :) Jade on Jack Russelin terrieri ja meille saapuessaan 1,4v vanha. Aivan ihastuttava pikkuneiti jolta ei virta lopu :)
Matkalla kohti Utteria
Laivakoira Jade, voiko tuohon olla ihastumatta?
Keula kohisten kohti uusia seikkailuja. Matkalla kohti syksyn Utön kierrosta. Ilma oli jo kolea, perinteinen lokakuun loppu. Mutta aurinko paistoi ja hyvä purjehdustuuli.
Aurinko alkoi jo laskeutumaan kun oltiin Jurmon selällä, perillä Uttössä oltiin taas pimeässä n. klo 22. Utön satamaan on helppo tulla pimeässäkin ja suojaisuutensa takia erinomainen suojasatama. Joskus keskellä yötä on tultu itämereltäkin takaisin Utöön suojaan kun keli ollutkin arviotua kovempaa. Utöössä jotenkin sielu lepää.
Jade rötvää :) Sittemin Jade on saanut lempinimen "Joogakoira"
Ei ollut laiturissa ahdasta enää lokakuun lopussa.
Utöön majakka hiukan eri näkökulmasta
Vanha armeijan kasarmin sauna jota saa vuokrata tunti kerrallaan. Ei ehkä mikään idyllinen saaristo sauna mutta näin syksyn kylmillä oli kyllä hieno käydä saunassa.
Rauhallista oli...
Aamulla auringon noustessa taas keula kotia kohti
Mukavassa tuulessa kryssittiin takaisin Taalintehtaalle.
Kaikki hauska loppuu aikanaan ja näin marraskuun alussa nostettiin Adriana vedestä, muut sataman veneet olivat jo olleetkin hyvän aikaa maissa, taitavat muut olla minua fiksumpia?
Siinä Adrianan koti seuraavat kuukaudet, vieressä puutavara kasa josta olis tarkoitus rakentaa pressuhalli. Menin ukoille telakalla sanomaan että halli on vesikatossa yhdessä päivässä, ei uskoneet :) No teen toisen artikkelin siitä hallista ja pukista.... Sen verran voin kyllä paljastaa että hallissa oli pressut päällä illalla kun aamulla aloitettiin sen tekoa...
Blogin pito jatkuu nyt taas säännöllisesti, kuullaan :)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Helsingholm - Stenskär

5.-7.9.2014

Iltapäivällä purjehdin kevyessä tuulessa Helsingholmista kotisatamaan hakemaan neidistön mukaan. Takaisin Helsingholmaan tullessa saatiin vene samaan paikkaa laituriin josta iltapäivällä lähdin. Sattumalta tuli vielä vanha ystäväni kylään pulpettiveneellä, oli lähtenyt vain ajelemaan ja ajatuksia tuulettamaan. Illaksi olin varannut saunan parhaaseen auringonlasku aikaan. Hyvät löylyt saatiin taas kerran ja uimassakin käytiin monta kertaa. kivaa olla taas neidistö mukana. Illaksi tuli satama melkein täyteen. Kaunis ja lähes tyyni ilta.

Aamulla alkoi taas kahdeksan jälkeen menojalkaa väpättämään siinä määrin että lähdettiin taas purjehtimaan. Mihis sitä sit mentäis? No Stenskär on sopivalla suunnalla ja siellä on viimeksi oltu joskus 90 luvulla joten olkoon se tämän viikonlopun kohde. Mukavassa sivuvastaisessa ja hienossa ilmassa purjehdittiin Gulkronan kohdalle asti jossa purjeet laskettiin ja loppu matka Stenskärin suojaiseen satamaan ajettiin koneella. Hiukan oli paikat muuttunut vuosien varrella ja meidän veneen syväyskin hiukan kasvanut. Satamakirjan mukaan pitäisi olla vettä 2.5m mutta hiukan ennen laituria otti köli saveen ja matka toppasi siihen, "Pit olema" sanois Virolainen vaan ei ollut. Jotenkin hauskaa kun aina löytyy laiturilta joku joka tietää että on siinä ollut isompiakin veneitä ennen ja kyllä siinä vettä on, jne jne, niin niin ja joo joo... mutta kun me ollaan pohjassa kiinni niin eipäs taida olla. Joo-o, laiturilta on aina helppo huudella. No onneksi volvon taittolapalotkurissa on pakilla hyvä pito ja niin päästiin taas irti savesta ja uutta paikka etsimään. Kokeiltiin vielä toisessa kohtaa ja löydettiin paikka jossa vene juuri ja juuri kellui, kelpaa, eikun köydet kiinni.Oli hieno tyyni ilta ja satamakin tuli täyteen. Käveltiin vielä koko luontopolku ympäri ja käytiin uudessa näköala tornissakin katsomassa. Hieno paikka. Ainoa miinus tulee saunasta, itseä ainakin jaksoi ihmetyttään kun puitteet on näin hienot on sauna omakotitalon kellarissa ja uimaan ei pääse vaikka satamassa olisi monta todella hienoa rantasaunan paikkaa. No jos kauppa käy näinkin niin miksi vaivautua investoimaan? toisaalta ymmärrän ja koska sauna ei saaristolaisille ole niin tärkeä kuin veneilijöille ja laituri on muutenkin aina täynnä, turhahan sitä on pistää muutenkin niukkoja varoja kiinni kunnon saunaan. Sääli se silti on, kunnon rantasaunalla Stenskär olisi saariston helmi ja ilmiselvä Gulkronan perillinen.

Seuraavana aamuna käytiin yrittämässä septin tyhjennystä Pidä saaristo siistinä ry tyhjennys lautalla. pumppasin, pumppasi, ja taas pumppasin ja sitten vielä pumppasin, puolen tunnin päästä oli pakko luovuttaa, yhtään pisaraa ei tullut tankista ulos, ei ollut pumppu kunnossa. Ennenkin huomannut että näissä kelluvissa tyhjennys asemissa on huonot pumput.

Kotiinpäin mentäessä ajetiin Gulkronan ympäri, paikassa jossa nuorempana oltiin melkein joka perjantain kunnes Eva sairastui ja Guvald sulki samantien sataman. Satama oli monta vuotta auki vielä päivävierailuille mutta nyt oli nekin loppuneet ja joka paikassa oli privat kylttejä ja laiturit naruilla suljettuja, sääli. Gulkrona oli saaristomeren hienoin vierasvenesatama, siis minun mielestäni, siellä oli ymmärretty mitä veneilijät haluaa ja hintakin oli halpa ja palvelu erinomaista, harmi ettei sinne enää voi mennä. Kiitos Erikssonin perheelle kaikista niistä vuosista ja hienoista hetkistä ja hyvistä löylyistä, Kiitos!

Kotiin purjehdittiin kevyessä vastatuulessa kryssien ukkospilveä karkuun. Saatiin me sitten kunnon sadekuurokin vielä niskaan mutta mitäs sitten tämähän on purjehdusta ja tässä yleensä kastuu :)

Helsingholmin laiturissa
Helsingholmin satama
Stenskärin väylällä
Stenskärin kylä
Stenskärin näköalatornissa
Stenskärin uusi näköalatorni
Stenskärin sauna on tuolla kellarissa, ei ehkä ihan idyllisin saunan paikka?
Stenskärin satama
Stenskärin laiturissa oli illalla täyttä
Gulkronan yhteisaluslaituri, täynnä privat ja stängt kylttejä


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Single handed

2.-5.9.2014

Oli aika taas perinteiselle single handed purjehdukselle. Talvella suunnittelin että tämän vuoden yksinpurjehdus olisi ollut Gotlantiin mutta Yliperänainen esitti asiassa protestin ja kotona meillä on demokratia joten kompromissina sovittiin että eteläisin piste on Utö, ei yhtään kauempana. No näillä mennään, onhan sitä kirkossa sovittu että yhdessä päätetään niin myötä kuin vastatuulessa. En tiedä mikä siinä yksinpurjehduksessa oikeen kiehtoo, onko se jännitys? itselle tai mailmalle jonkun todistaminen? vai mikä? Vaikea sanoa, ihmismieli kun on niin metka paikka, keräähän joku perhosiakin... No joka tapauksessa minusta on joskus kiva olla yksin purjehtimassa vaikka kaikki on haastavampaa ja joka asia pitää moneen kertaan miettiä ja silti aina ei kaikki mene niinkuin Trunsöössä.

Tämän vuotinen matka taittui kevyessä kelissä kryssien ensin Trunsööseen jossa sopivasti oli laiturin pää vapaana joten siihen kylkiparkkiin. Laitoin lepuuttajat ja köydet valmiiksi ja tein rantautumissuunnitelman, kaikki meni kuin oppikirjassa ja kun sain veneen kiinni kömpi naapuriveneen ukko ja kysy jos tarviin apua :) En tarvinnut. Ukko päivitteli että oletkos ihan yksin noin isolla veneellä? Kaikkihan on niin suhteellista... Olin taas perinteiseen tapaan näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja illalla saunassa ja saunan jälkeen istuin sitloodassa lukemassa kun Puolalaisveneen kippari tuli kysymään josko tulisin mukaan heidän votkan juonti juhliin? Kiitin kutsusta ja totesin että voin tulla mutta votkaa en juo. Oli Puolalaisilla vaikea ymmärtää ettei suomipoika juo votkaa, sitä joutui selittelemään koko illan. No puolalaiset joi sitten minunkin edestä ja kohta oli koko kööri kovassa laulukunnossa, olivat ostaneet Turun pitkäripaisesta 25 litraa Finlandia votkaa viikon purjehdusta varten! veneessä oli 6 ja yksi ei juonut mitään. ohhoh. Olivat vielä hiukan huolissaan että votka loppuu kesken. Kippari meinasi että ellei Suomipoika juo votkaa niin Puolan poika juo senkin edestä, sen kyllä tämän reisun jälkeen allekirjoitan! Ainoan selvän miehistönjäsenen kanssa siinä illanmittaan katseltiin hyviä kohteita saaristomereltä. Ukoilla oli lähtö klo 5 aamulla mutta jotenkin arvasin ettei taida kyllä olla kukaan silloin menossa mihinkään.

Keskiviikkoaamuna nousin ennen seitsemää ja kappas siinähän se oli Puolalaisten vene vielä laiturissa. Aamupalan jälkeen lähdin kohti Utöötä tarkoitus oli olla perillä ennen klo 12 koska silloin alkoi yksi puhelinpalaveri johon aioin osallistua, kevyeen vastatuuleen ajoin suurimman osan koneella, taas oli olo kuin päätään olisi hakannut seinään, sama juttu aina moottoroidessa, se vaan on jotenkin niin pakonomaista perille pääsyn odottamista. No Utössä sitten ei kaikki mennyt ihan nappiin, jostain syystä ei ankkuri ekalla kerralla pitänyt ja jouduin ottamaan uudestaan, toisella kerralla kaikki meni nappiin ja vene tukevasti laiturissa.

Utö on mielestäni kerrassaan upea paikka, varsinkin näin syksyllä ja keväällä kun ei ole paljoa muuta porukkaa. Kesällä sen hohto hiukan kärsii kun joka  paikka on täynnä porukkaa. Patikoin koko saaren joka kolkkaan ja istuin kappelissakin mietiskelemässä, oikein hieno lepopäivä. Seuraavana aamuna lähdin taas purjehtimaan kohti...? No ei taaskaan ollut mitään suunnitelmaa, antaa tuulen viedä ja katsotaan sitten kun kyllästyn purjehtimiseen mihin ankkuri lasketaan, stressitöntä vailla suorittamisen ja perille ehtimisen painetta. Olisiko kuitenkin että ihminen ihan itse aiheuttaa kiireen ja stressin itselleen omilla valinnoilla? Ensin puhutaan kovaan ääneen että on kiire ja stressi ja surkutellaan kohtaloa vaikka kaikki on oikeasti omissa käsissä? Usein se vaatii jostain luopumista ja se sattuu. Tai onkohan se niin ettei sitä itse edes ymmärrä että asioihinsa voi oikeesti vaikuttaa ja kiire on aina itseaiheutettua? minulle on ainakin käynyt näin useinkin vaikka nykyään pyrin kyllä siitä pois ja yritän elää tässä hetkessä nauttien elämän eteen tuomista asioista. Kaikella on tarkoituksensa, tälläkin. Ja aina ne asiat ei ole sellaisia kuin itse haluaisi mutta todellisuutta vastaan on turha taistella, siinä ei väsytä kuin itsensä.

Koko päivän välillä vauhdikkaasti välillä hitaasti purjehtien tulin illalla Helsingholmin edustalle ja päätin jäädä siihen yöksi, sain vielä saunankin ja oli ilo nauttia saunasta ja auringonlaskusta. Kiitos. Seuraavana päivänä oli aika palata arkeen ja hakea neidistö kotisatamasta mukaan purjehtimaan, kaikki loppuu aikanaan. Niin kivaa kuin yksin purjehtiminen onkaan niin on se vaan neidistön kanssa vielä paljon mukavampaa. 

Dömmaskär
Näkymä Trunsön kalliolta
Trunsön kylälaituri
Puolalaisten juhlat Trunsön laiturissa
Utö, Vene tukevasti laiturissa
Utö satama
Majakka hiukan eri kuvakulmasta
Utö kappeli
Täysin purjein 7,6 solmua kohti Sälgskär
Helsingholm satama
Auringonlasku Helsingholman saunan terassilta
Onko onnellisuus asennekysymys?